"Kyllikki Saaren murha on Suomen kuuluisimpia selvittämättömiä henkirikoksia. Saari oli 17-vuotias nuori nainen, joka surmattiin Isojoella 17. toukokuuta 1953. Suohautaan kätketty ruumis löydettiin saman vuoden lokakuussa. Saaren murha sai ympärilleen valtavat valtakunnalliset mittasuhteet." -Wikipedia.
Kyllikki oli uskovainen, ja meni pyöräillen erilaisiin kirkkotapahtumiin. 17, toukokuuta hän ajoi 13km matkan jumalanpalvelukseen.
Tapahtuman jälkeen hän ilmoitti vanhemmillensa olevansa väsynyt ja menevänsä lepäämään. Se oli erikoista Kyllikiltä.
Levottomaksi hänet sai samana iltana tapahtuvan nuorisotilaisuuden valmistelu. Hän oli maininnut sen olevan kiva juttu, mutta kotiin palaaminen illalla, epäilytti häntä.
Kyllikki lähti ystävänsä kanssa, 18hengen tilaisuudesta pois. He erosivan meijerinristeyksessä noin 22.30 aikaan.
Saaren viimeiset sanat ystävälleen olivat: ”Eiköhän se tästä mene nytkin, kuten ennenkin on mennyt, Hei vain Maiju.”
Meijerin risteyksestä hänellä oli vielä noin kuusi kilometriä kotimatkaa jäljellä. Tie-Jaskaksi kutsuttu TVH:n työmies oli viimeinen, joka oli nähnyt Saaren elossa noin 1,5 kilometrin päässä meijerin tienhaarasta, jossa he olivat kohdanneet noin kello 22.40. Kyllikki Saari ei päässyt kotiinsa asti. Hän kohtasi murhaajansa ilmeisesti ajettuaan noin kilometrin matkan eteenpäin paikasta, jossa hän kohtasi Tie-Jaskan.
Lauantaina 10. lokakuuta yhdeksän aikoihin aamulla Valtteri Mäkelä -niminen mies nosti maasta mytyn, joka osoittautui Kyllikki Saaren kengäksi, jonka sisään oli tungettu Saaren kaulaliina ja miesten sukka. Sukan suupuoli oli työnnetty kantapään sisään ja sidottu mustalla villalangalla moneen kertaan ympäri. Kaulaliinassa oli hampaanjälkiä, josta pääteltiin että sitä olisi käytetty suukapulana. Sukan omistaja ei selvinnyt.
Sunnuntaina (11. lokakuuta aamupäivällä) Ilmari Hietaoja kiinnitti huomiota kuivuneeseen männynoksaan, joka seisoi keskellä suomätästä parinkymmenen metrin päästä kengästä. Hietaoja kutsui paikalle etsintäketjussa olleen vierustoverinsa, ja toisen miehen tempaistessa männystä se irtosi maasta hänen käteensä. Oksan tyvipää oli teroitettu. Tämän jälkeen paikalla alkoi tuntua voimakas mädäntyneen haju. Kun multaa ja mättäitä oli poistettu etsintää johtaneen Isojoen nimismiehen Eino Sipilän johdolla, paljastui puolen metrin syvyydestä osittain maatuneena Kyllikki Saaren ruumis, jonka pään ja hartioiden ympärille oli kiedottu hänen oma päällystakkinsa.
Hautapaikka sijaitsi noin kahdensadan metrin päässä maantiestä.
Tutkimusten mukaan ruumis oli ollut jo mätänemistilassa, kun teroitettu oksa oli pystytetty haudalle ja se oli lävistänyt ruumiin vatsan.
Kyllikki Saari haudattiin sunnuntaina 25. lokakuuta 1953, hänen hautansa sijaitsee vastapäätä kirkon pääovea. Siunaustilaisuuteen Isojoen kirkolla osallistui ennätysmäärä surijoita, noin 25 000 ihmistä. (Tämä oli yli neljä kertaa enemmän kuin Isojoen kunnan tuolloinen asukasluku).
